Perehdymme tehtävässä terapeuttiseen maisemakuvaukseen, tehtävänämme valita joku maisema tai kulttuuriperintökohde, tutustua ensin sen historiaan ja sitten kuvata se.
Päätin, että haluan kohteekseni jonkun muun valitseman paikan, jotta hommassa olisi hieman yllätyksellisyyttä mukana.
Päätin soittaa ystävälleni Paulille, jolla on työnsä puolesta (http://www.kotikaupunkipolut.fi) loistava tietous mielenkiintoisista paikosta ja niiden taustatarinoista.
Pauli ehdotti kohteekseni Oulunkylän Seurahuonetta.
http://kartat.eniro.fi/m/I3G8H
http://kaupunginosat.net/oulunkyla/aloitussivut/kehys.htm
Paikka on ollut minulle aikaisemmin etäisesti tuttu ohikulkutasolla, olen käynyt sisälläkin, muutamissa perhejuhlissa. Mutta varsinaisesti en ole tiennyt talon historiasta aiemmin, tai pohtinut sitä maiseman osana tai valokuvaamisen kannalta.
Lyhyt katsaus historiaan paljastaa, että talossa on sen rakentamisen (paikalle perustettu kylpylä 1882) jälkeen tapahtunut tosiaan yhtä ja toista.
Kiintoisa hahmo rakennuksen historiassa on Johanna Charlotta Maexmontan, joka piti talossa menestynyttä ravintolaa 1900 -luvun ensivuosikymmeninä.
Myöhemmin talossa toimi mm Oulunkylän Pop/Jazz Konservatorio.
Nykyisin talo toimii alueen asukastalona.
Tuumailen kuvata taloa laskevan auringon valossa, länsipuolelta tai luoteesta, puiston vallien päältä. Tarkempi suunnitelma syntyköön paikan päällä riippuen mm. lumitilanteesta.
Tuo kieltämättä on mielenkiintoinen lähestymistapa, ettei siihen ole sitä tarkkaa sidettä, vaan luo sen historia-tiedon jonkun muun historiatiedolle ja toisaalta muodostaa siitä terapeuttisen kuvan näin enemmänkin kohteen valinneelle. Vaikka tämä tutustuminen kohteeseen sinänsä luo jo sitä tarvittavaa sidettä, jäin sitä pohtimaan tuon terapeuttinen sanan osuminen tähän kuvausaiheeseen. Aiheena voisi olla ehkä paremmin kertomusperäinen kuva. Silloin kuvassa voisi paremmin käyttää vaikka niitä mielenmaisema tyyppisiä kuvaustapoja...
VastaaPoistaItse mietin oman kohteeni suhteen, olenko liikaa niiden muistojeni ja niiden tarinoiden vanki, joka ei kohteessani anna samalla tavalla vapautta, vaikka tehtäväni olisikin valita siitä vain oleellinen.